Ite oon vuosien varrella huomannu, että leipominen sujjuu nopiammin ja helepommin, ku kaikki raaka-aineet mittaa valamiiksi. Sitte, kun taikinaa rupiaa vatkaamaan, ei tarvi muuta ku lisätä aineet kuluhoon. Ei tarvi välillä juosta jauhoja hakemassa.

Toinen vinkki on semmonen, jonka kaikki jo varmasti tietääki. Leivonta-ohojeissa kannattaa nouvattaa aineiden tarkkoja määriä (mittalusikat käyttöön!). Se ei oo niinku ruuanlaitto, että viskellään sekkaan aineet vähän mututuntumalla. Toki vanahaa tuttua reseptiä voi vähän soveltaakki ja tehä erilaisia kokkeiluja.  Ja ku ohojetta nouvattaa orjallisesti, syy pieleen menneestä tekeleestä kuuluu ohojeelle, ei leipurille! 

Musta ärsyttävintä leipomisessa on se jäläkien siivous. Viime kesänäki, ku leivoin serkun yo-juhulat, keittiö oli ku pommin jäliltä. Ei siinä kesken voileipäkakkujen kuorruttamisen ja koristelun voi alakaa tiskaamaan. Kakut on saatava valamiiksi nopiasti. Astiat, seinät ja lattia (pahimmassa tappauksessa myös katto) pestään vasta, ku kaikki on valamista. Siispä kannattaa hommata semmonen mies, joka siivoaa mielellään. Ei oo kyllä vielä vastaan kävelly. (Kaikki kunnia omalle apurilleni, joka kyllä auttaa, jos ei satu olemaan harkkareissa.)